heinilarjava

Photoshop-harjoituksia

”Sissus mikä savotta!” Näin voisin luonnehtia tätä kuvankäsittelyurakkaa, jonka tein itseopiskeluna kotoa käsin kokeilun, erehdyksen ja onnistumisen taktiikalla. Photoshop-tehtävässä piti muokata annettujen ohjeiden mukaisesti yhteensä 16 kuvaa. Vaikka en aiemmin ollut käyttänyt Photoshopia, arvioin etukäteen tehtävän suhteellisen helpoksi. Tosiasiassa minulla kului harjoitusten suorittamiseen kuitenkin paljon aikaa, sillä kun jäin jumiin johonkin ongelmakohtaan, niin ei ollut ketään keneltä kysyä apua. Mm. erään lokkitehtävän kanssa painin kolmena peräkkäisenä päivänä… Youtuben tutorialsit tulivat hyvinkin tutuiksi näiden kolmen viikon aikana, kun ahkeroin harjoitusten parissa. Lopulta eilen illalla sain viimeisenkin kuvamuokkauksen valmiiksi ja nyt esittelen tässä blogikirjoituksessa käsittelemäni kuvat.

Alla on 16 kuvaparia: alkuperäinen vasemmalla ja muokattu oikealla. Kuvien yhteydessä kerron aina yhden toimenpiteen, millä muokkasin kuvaa. Lukijalle varoitus: tämä blogikirjoitus on kuvien määrän ansiosta melko pitkä. 🙂

Järvenjää-kuvassa piti horisontti suoristaa. Suoristaminen tapahtui rajaamalla ensin kuva (Crop) ja sen jälkeen käyttämällä Straighten-toimintoa.

Lumioksa-kuvassa lisäsin kirkkautta kellertävään lumeen ja koko kuvaan lisäämällä Color balance -säätötason ja säätämällä kuvan värejä.

Lego-kuvassa parantelin värejä mm. Levels-sääätötasolla ja Opacity:a säätämällä.

Toisessa Lego-kuvassa käytin jälleen Levels-säätötasoa, lisäksi kopioin säätötason, ja muutin toisen sekoitustavaksi (Blending mode) Color ja toisen Luminosity.

Korjasin kaupunkikuvan kuvan utuisuuden lisäämällä kontrasia Curves-säätötasolla. Hienosti ja helposti paranivat kuvan sävyt ja kirkkaus.

Ruska-kuvassa opettelin käsittelemään vain osaa kuvasta. Mm. puiden punaisuutta ja veden sinisyyttä lisättiin Layer maskin avulla, ensin valitsemalla käsiteltävä alue (esim. Magnetic lasso tool) ja sen lisäämällä säätötasot, tässä taauksessa Hue/Saturation sekä Curves.

Autokuvassa piti yhdistää kaksi kuvaa toisiinsa. Oikealla alinna lopputulos. Käytin tuulilasialueen valitsemiseen ja säätämiseen Quick Mask modea. Tuntui vähän monimutkaiselta, tässä eräs ihan ok ja ymmärrettävä youtuben tutorial.

Tässä harjoituksessa poistin tekstuuria ja roskia mm. Dodge tool:illa. Dodging on vaalentamista/ kirkastamista (sen vastakohta on burning, jolla tummennetaan). Tällä työkalulla saadaan kuvaan lisättyä syvyyttä. Tässä videossa selitetäään melko seelkeästi, mitä dodging tarkoittaa ja miten se tehdään. vesileima puuttuu, koska en saanut sitä jälkikäteen GIF-kuvaan.

Sarjakuva-kuvassa käytin mm.

Tässä harjoituksessa käsittelin kuvaa monella eri tavalla. Muutin keskimmäisen kuvan punertavat lehdet viheräviksi Hue/Saturation-säätötasolla niin, että muut kuvat eivät muutu toisenvärisiksi. Ensin valitsin alueen kuvasta, sitten lisäsin uuden Hue Layerin ja valitsin Reds eli punaiset värit valitulla alueella. Sitten säädin lehdet vihreiksi.

Tässä tetävässä kikkailtiin tekemällä Group linnuista ja monistamalla niitä. Itse monistin lokit seuraavasti: Valitsin kopioitavan alueen Quick selection tool:illa, sitten Alt-näppäin pohjaan ja klikataan kopioitavaa (lokkia). Omiksi Layereikseen ne saa helposti painamalla Ctrl+J.

Tässä heinäsirkkakuvassa piti mm. vaihtaa heinäsirkan väriä Hue-säätötasolla. Tässä piti muokata Hue-säätötason maskia niin, että se vaikuttaa myös pienempään heinäsirkkaan, mutta tähän en löytänyt ohjetta, joten tein pikkusirkalle oman Hue-säätötasonsa ja viritin asetuksen samanlaiseksi, kuin isommalla sirkalla.

Kaktus-kuvassa muutin kaiken kukkia lukuunottamatta mustavalkoiseksi Black & white -säätötasoa käyttäen. Korostin lisäksi pinkkiä väriä.

Skimbaajan alivalottuneen negatiivifilmin värivirheen korjasin Curves-säätötasolla, jossa säädin jokaista osavärikäyrää erikseen. Kuvankäsittelyn jälkeen ero on kieltämättä merkittävä verrattuna alkuperäiseen.

Tässä tehtävässä lisäsin ruutupaitaisen miehen kuvaan. Käytin Quick mask modea ja Brush toolia. Lopputulosta olisi voinut hioa lisää, mutta itselleni riitti tässä tapauksessa, että tajuan idean.

Waltarin kirjan kansissa oli paljon näperreltävää. Eri osiot piti leikata omillle layereilleen ja yhdistää toisiinsa. Tämä viimeisin oli mielestäni kaikkein mukavin Photoshop-harjoituksista.

Photoshopin perusteita: layerit, tekstit ja maskaus

No niin, nyt päästiin minua paljon kiinostavaan asiaan eli Photosopin kimppuun! Seuraavissa harjoitustehtävissä käytiin läpi ohjelman aivan oleellisia perustoimintoja. Tein neljä harjoitusta, joista kaikista kuva tässä blogissa lyhyiden kuvailujen kera, mitä tein.

Tallensin kaikki alla olevat harjoitukset sekä kuvana, että psd-muodossa. Jpg-kuvia tallentaessani pyrin löytämään pakkauslaadun, joka ei ole tarpeettoman suuri, mutta kuitenkin sellainen, ettei kuvan laatu ruudulta katsottaessa kärsi.

Tontut niityllä
Tässä harjoituksessa yhdistin useamman kuvan layereina, muutin taustakuvan (niitty) värejä. Lisäksi poistin tonttukuvasta taustan taikasauva- ja pyyhekumitoimintoja hyväksikäyttäen ja tallensin sen neljässä eri koossa.

Kuha uiskentelee
Uiskentelevasta kuhasta tuli 500 pikseliä leveä ja kuvan päälle kirjoitin tekstitoimintoa ja Impact-fonttia käyttäen tekstiä ja keskitin sen sivusunnassa. Musta reunaviiva tuli tedä myös layerin avulla, käytin myös toimintoja ”select pixels” ja Select-> Modify-> Expand. Tämän jälkeen piti vielä valita mustaa väriä ja käyttää maalipurkkitoimintoa.

Kuha pesee hampaat
Tässä harjoituksessa yhdistin kaksi kuvaa ja tekstiä (kuten yllä). Kuhakuvasta tuli 900 pikseliä leveä sen jälkeen kun lisäsin kuvan ylä- ja alapuolelle valkoista aluetta crop-työkalulla. Kuvat yhdistin ”maskaamalla” eli sijoitin kuvat layereuína päällekkäin ja piilotin (mustalla värittämällä) kuvasta näkyvistä brush-työkalulla turhat osat. Lisäksi muuttelin hammmasharjakuvan asentoa ja kokoa niin, että se sopii hyvin kuhan räpylään. 🙂 Näin jälkikäteen, tuon hammasharjan olisi saanut helpomminkin kuvaan tekemällä taustasta läpinäkyvä, mutta tämän toteutin myöhemmin tonttutehtävässä.

Valokuvat yllä:
Kuha ui: Henrik Kettunen.
Kuha valkoisella taustalla: ”public domain”.
Hammasharjakuva: needpix.com.

Verkkopankkisäästöpossu
Yhdistin verkkopankin ruutukaappauksen ja possukuvan. Kuvasta tein aluksi 1120 pikseliä leveän ja 490 pikseliä korkean. Käytin crop-työkalua ja syötin haluamani pikselikoot W x H x Resolution-laatikkoihin. Aikani taisteltuani ja muutaman tutorialin jälkeen sain rotation-toiminnolla sopivan kallistuksen ja koon ruutukapppauskuvaan, jonka yhdistin possukuvaan maksaamalla. Tällä kertaa käytin alueiden rajaamiseen polygonal lasso -työkalua ja maalipurkkityökalua mustaksi värittämiseen. Näin sain jälleen turhat alueet ruutukaappauskuvasta piiloon.

Nuolilogon valmistelu painoon ja digitaaliseen tuotantoon

Tässä harjoitustehtävässä muokattiin läpinäkyvätaustaista logoa ja tehtiin siitä aineistot painoon ja digitaalista käyttöä varten. Alla esitelty kolme erilaista versiota nuolilogosta.

Tässä on musta nuolilogo tallennettuna PNG24-muodossa. Ääriviivat ovat selkeät ja siistit.

Tässä sama nuolilogo tallennetuna PNG8-muotoon. Viivan reuna näyttää hiukan suttuiselta.

Tässä sama läpinäkyvä nuolilogo valkoisena (PNG).

FSC®-sertifiointi ja -merkki

Valitsin paperi- ja painoalaan liittyvistä ympäristömerkeistä lähempään tarkasteluun FSC-sertifioinnin, sillä tämä oli itselleni toistaiseksi tuntematon, ja toisaalta paraikaa, kun Amazonin sademetsät surullisesti palavat, metsien suojelemiseen liittyvä ympäristömerkki tuntui ajankohtaiselta valinnalta.

Mistä FSC-merkki kertoo ja mitä se lupaa?

Kuluttajien ja loppukäyttäjien kiinnostus raaka-aineena käytettävän puun alkuperää ja vastuullisuutta kohtaan kasvaa jatkuvasti. FSC-sertifiointi on tehokas tapa kertoa yrityksen vastuullisuudesta. FSC-merkinnällä voidaan helposti näyttää loppukäyttäjille puun ja puuperäisten tuotteiden tulevan kestävästi hoidetuista metsistä sekä yrityksestä, joka kunnioittaa metsien, ympäristön ja yrityksen henkilöstön hyvinvointia tukevaa lainsäädäntöä. Merkki osoittaa siis yritysvastuuta, ja voi lisäksi helpottaa erilaisten puutuotteiden markkinoille pääsyä, ja vastuullisuus voidaan huomioida myös tuotteen hinnassa.

FSC-merkin saamisen edellytykset

Puun alkuperäketjun hallinnan sertifiointi mahdollistaa kansainvälisten FSC-tuotemerkin käytön tuotteissa. Sertifiointi edellyttää yritykseltä, että puun alkuperä pystytään jäljittämään ja että tietyt kansainvälisesti määritellyt ja sovitut kriteerit sekä toiminnan periaatteet täyttyvät. Yrityksen on mm. määriteltävä vastuut ja valmistusprosessit, pidettävä kirjaa koulutuksista, raaka-aineiden hankinnoista, tuotannosta ja myynnistä sekä sitouduttava työturvallisuuden edistämiseen ja työntekijöiden oikeuksien noudattamiseen. Sertifikaatti myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan, jonka aikana toteutetaan valvontaa, mm. vuosittaiset sisäiset auditoinnit sekä johdon katselmukset.

Kuka voi saada merkin?

FSC-sertifiointia voivat hakea puun jalostajat ja myyjät sekä puutuotteiden valmistajat ja kauppiaat, jotka ovat kiinnostuneita valmistamaan ja myymään kestävästi valmistettuja tuotteita sekä viestimään vastuullisuudesta asiakkailleen. Myös painotalot ja kustantamot ovat tärkeä tuotantoketjun osa, joten ne voivat hakea FSC-sertifikaattia. Näiden lisäksi FSC-sertifioitujen metsien omistajat voivat käyttää FSC-tavaramerkkiä viestiäkseen metsänhoidostaan. Erillisin ehdoin voidaan myöntää merkin käyttöoikeus myös esimerkiksi opetus- ja tutkimuslaitoksille ja medialle allekirjoittamalla FSC-tavaramerkin käyttöä koskeva sopimus.

Merkin myöntäminen

FSC-tavaramerkin käyttö edellyttää alkuperän selvityksen edellyttämää sertifikaattia, joita myöntävät järjestön hyväksymät, riippumattomat sertifiointielimet ja -yritykset. FSC-sertifikaatin myöntävä sertifiointiorganisaatio myöntää myös luvan FSC-merkin käyttöön. FSC ei siis itse myönnä sertifikaatteja, vaan ainoastaan hyväksyy tavaramerkin käytön ja opastaa tavaramerkin käytössä. Suomessa on paikallisjärjestö Suomen FSC (vastuullisen metsänhoidon yhdistys). FSC-tavaramerkin lisenssin vuosimaksu pyörii 120-1040€ välillä.

Luotettavuus

Sertifikaattiin liittyvä toiminta on kansainvälistä ja hyvin valvottua, joten pitäisin merkkiä melko luotettavana. Akkreditointi eli pätevyyden toteaminen ja valtuutus varmistavat luotettavuutta. FSC:llä on kattava seurantajärjestelmä tavaramerkin laillisen ja oikean käytön varmistamiseksi. Valtuutuksen toimintaketju menee pääpiirteittäin seuraavasti:

FSC noudattaa maailmanlaajuisen sosiaalisten ja ympäristöstandardien kattojärjestö ISEAL:n suosituksia standardien asettamisessa. (FSC on toistaiseksi ainoa ISEAL:n tunnustama metsäsertifiointijärjestelmä)
FSC asettaa metsänhoidon ja alkuperäketjun standardit, sekä määrittelee sertifiointielinten menettelytavat
Kaikkien akkreditoitujen sertifiointielinten tulee täyttää ISO:n (Organization for Standardization) yleisvaatimukset sertifiointielimille
Accreditation Services International (ASI) tarkistaa vuosittain sekä maastossa että toimistossa, että sertifiointielimet toimivat sääntöjen mukaisesti

Esimerkkejä FSC-sertifioituja tuotteita myyvistä yrityksistä

Brion puiset lelut valmistetaan FSC-sertifioidusta puusta. Flying Tiger Copenhagen on sitoutunut kasvattamaan FSC-tuotteiden määrää. Forestal myy suomalaisia, FSC-sertifioituja joulukuusia. IKEA on ilmoittanut tavoitteekseen, että vuonna 2020 sen käyttämät puupohjaiset materiaalit ovat joko kierrätettyjä tai FSC-merkittyjä. Keskon tavoite on lisätä vastuullista alkuperää olevien puu- ja paperituotteiden määrää. FSC-logoja löytyy esimerkiksi Pirkka-tuotesarjan pakkauksista. LEGOn kartonki- ja paperituotteet on valmistettu FSC-sertifioiduista materiaaleista. Myös Liberon kaikilla vaipoilla on FSC-sertifikaatti.

Lähteet: Suomen FSC, fi.fsc.org, Kiwa, kiwa.com, ISEAL, isealalliance.org

Graafisen ohjeiston esittely

Graafinen ohjeisto GOGO Liikuntakeskus

Tässä blogikirjoituksessa esittelen tamperelaisen perheyrityksen ja työnantajani GOGO Liikuntakeskuksen ja GOGO Expressin brändiuudistuksen (2018) yhteydessä toteutetun graafisen ohjeiston.

GOGOn brändiuudistus

Tarve brändiuudistukselle tuli GOGOssa ajankohtaiseksi, kun yrityksen 30. toimintavuoden käynnistyminen ja toisaalta myös lähestyvä johdon sukupolvenvaihdos lähestyivät.

Brändiuudistuksen toteuttajaksi valittiin kilpailutuksen kautta kaksi erillistä yritystä, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Toinen yritys vastasi brändiuudistuksen viestinnällisestä sisällöstä toisen keskittyessä visuaaliseen toteutukseen. Visuaalisessa ilmeessä GOGOn kaksi tuoteperhettä GOGO Liikuntakeskus ja GOGO Express saivat uudet logot, fontit, päivitetyt värit pää- ja apuvärit, erikoismerkit jne.

Graafisen ohjeiston käyttö

GOGOn graafinen ohjeisto/ ohjeistus on itselleni hyvin tuttu, sillä yrityksen markkinoinnista vastaavana käytän sitä työssäni lähes päivittäin. Ohjeistoa on mielestäni helppo käyttää, sillä se sisältää mm. hyvät kuvalliset ohjeet ”tee näin” vs. ”ei näin”, lisäksi koko GOGOn avainhenkilöiden joukko sai hyvän alkukoulutuksen siitä, miten ohjeistoa käytetään.

Itse ohjeisto on myös pakattu selkeään sähköiseen kansioon, josta löytyvät erikseen nimettyinä mm.: GOGO graafinen ohjeisto (sisältäen värikoodit, kuvaesimerkit yms), GOGO-erikoismerkit, pattern-pohja, fontit sekä logot erilaisissa muodoissaan. Graafisesta ohjeistosta löytyy myös hyviä kuvasarjoja, miten ohjeistusta on ajateltu käytettävän käytännön eri sovelluksissa. Alla esimerkit logon ja pattern-pohjan käytöstä:

Jotakin parannettavaa?

Henkilökohtaisesti sain niin hyvät ohjeet graafisen ohjeiston käyttöön, että en nyt heti keksi, mitä parannettavaa voisi olla. Ehkä huomiona näin jälkikäteen, että oleellista on viedä tieto graafisen ohjeistuksen käytöstä kaikille yrityksessä, ja erityisesti alkuvaiheessa valvoen varmistaa, että sen sisältö, merkitys ja käyttö on ymmärretty oikein. Näin saadaan uusi yhtenäinen ilme nopeasti ja tehokkaasti näkyviin koko organisaatiossa.

Lähde: GOGO Liikuntakeskus, graafinen ohjeisto 2018